perjantai 23. marraskuuta 2012

Kuvia ja kertomuksia

Ahhh... oon vieläkin ihan sulaa tästä tallipäivästä.... Keter onnistu olemaan jotenkin niin täydellinen tänään, että hetken jo luulin että se oli sairas. Noo mutta kerron enemmän mun tarinoita seuraavien kuvien perusteella:
Tässä ensimmäinen saavutukseni : D Eli tilasin ifolorilta muutaman kuvan ja sain tollasen aikaan mun hyllyn sivuun. Rakastan tosi paljon tota ylhäällä vasemmalla olevaa kuvaa mutta en itse voi ottaa kunniaa, sillä kaverini on sen kuvannut.Kuten myös tuon vasemman puoleisen kuvan.
Sit sain kans mun työpöydälle musta ja keteristä kuvan : )
Sain myös laitettuu keterin jouhuia kuvan viereen ja tosta
tuli kyllä aika kiva, vaikka itse sanonkin : )

Tää kuva on otettu tänään....
Herra oli kyllä niin mutainen että huhhuh...
Tän päivän huonoin juttu on tää. Mutta tää ei oo niin paha miltä näyttää.
koska iho ei ollu menny yhtään rikki, vaan toi karva oli lähteny ja ihon
pinnalla oli semmosta nestettä. Toi kohta ei ollu myöskään yhtään turvonnu, 
joten itseasiassa toi ei ollukaan sit mikään sen vakavampi vamma. Ei tosin
yhtään tiedetä mistä toi on tullu, mut epäiltiin että niillä on ollu jotain tappeluita
laumassa, sillä Keterin laitumelle tuli yks tallin suokkitamma, niin ehkä niillä oli 
ollu jotain asioita selvittämättä. Totesin kans samalla kun puhdistin tota haavaa et
musta ei eikinä tulis lääkäriä. Keter seiso ihan paikoillaan eikä sitä näyttäny yhtään
häiritsevän tää iso haava sen jalassa, saati sitten ku puhdistin sitä, mutta ite olin sensijaan
kokoajan omatunnon tuskissa ja mua "sattu" aina ku koskin tohon haavaan : D

tukkaki harjattiin : )

Tässä kutakuinkin lopputulos. Pään harjasin vielä tän jälkeen ja otin vähän
kans pölyharjalla vielä hevosen läpi : )

Tän kaiken jälkeen laitoin Keterille satulan ja suitset ja sit lähdettin mun kaverin kanssa maastoon. Se meni omalla hevosellaan ja mä keterillä. Rauhallinen noin 20 minuuttin käynti reissu maastossa, jonka jälkeen menin vielä hetken kentällä ja Keter meni taas kuin unelma. Se totteli kaikki pienetkin pidätykset ja vaikutti todella tyytyväiseltä : )  ( Niin ja siis kerron tähän vielä että se haava ei vaikuttanu onneks mitenkään Keterin kävelyyn vaan se meni ihan puhtaasti kaikissa askellajeissa, vaikka se haava näyttikin tosi häijyltä).


Lopuksi vielä tallin susikoira Coda? Kait... Ei niitä meinaa enään tunnistaa
toisistaan. Ne on kyllä Sacran kanssa niin saman näköisiä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti