good day : )

Trallallalalllalaaa.
Keter ol tänään taas vaihteeks tosi kiva ja ihana (en tiiä millon se ei olis : D), mutta siis mentiin ransastelemaan aluks pellolle, mutta koska se oli niin märkä niin päädyinki menemään tallitietä edestakaisin. Ei lähdetty minnekkään pidemmälle maastoon koska kotel tuli vapaana meidän perässä, edellä, sivulla ja välillä tuntu että yläpuolellakin : D. Vaikka Ketr vahtiikin tosi tarkasti  missä Kotel menee, pystyi sen kanssa,silti tekemään kivasti töitä. Se kuunteli tosi hyvin mitä mä pyysin siltä jne.
Tallitie alko jo muutaman edestakaisen matkan jälkeen tuntumaan tylsältä joten siirryttiin kentälle. Kotel sai jäädä ulkopuolelle tutkimaan paikkoja kun taas Keter sai tehdä vähän töitä. Ravattiin aika paljon ja yritin lähinnä vaan saada keteriä rentoutumaan ja kuuntelemaan, että mitä mä siltä pyydän, sillä välillä se kiristi ravissakin tahtia, niin tein sitten vaan puolipidätteitä ja koitin itsekkin olla mahdollisimman rento, ja niinhän se hevonenkin sitten hiljensi.
Laukattiinkin muutamaan otteeseen ja lopuks mentiin pitkin ohjin laukkaa. Olis ehkä tuntunu mukavammalta jos olis menny ilman satulaa, mutta nyt kun Kotel oli mukana niin olin ottanu satulan varmuuden vuoks. Meinaisn aluks hypätä muutaman esteenkin mutta päätin keskittyä enemmän siihen että Keter kuuntelis mua ja testailin just sitä laukkaa kentällä, koska kun meillä on niin pieni kenttä niin riittää että keter ottaa n. 4 laukka-askelta niin ollaan mentykkin jo kentän pitkäsivu : D
Niin ja siitä unhdin mainita että kun menin hakemaan keteriä laitumelta niin siellä se veteli iloisesti pukki/rodeolaukkaa kotelin kanssa. Ainakin sillä näyttin olevan hauskaa : )

Uus banneri + päivän kuulumiset.

Oijoijoijoi rakastan mun uutta banneria! Kiitos ericalle joka sen teki ja tästä linkistä pääset tarkastelemaan myös erican blogia --->  http://team-happy.blogspot.fi/
Bannerin myötä siistin kans muuta ulkoasua. Mitä mieltä ootte?
Tänään menin Keterin kanssa pellolla koska tiet on niin kamalan liukkaita ton lumen ja jään takia. Kaikki meni tosi hyvin muuten paitsi kaveri tippu hevosen selästä ja joutu lähtee sairaalaan kuvauksiin. Onneks mitään ei ollu poikki tai murtunut! Huuhhuh...
Mutta Keterin kanssa laukattiin pitkin ohjin yms.  Tässä taas muutama kuva päivästä : )

 

 "kato äiti ilman käsiä"

Uutta videoo

En vielä saanut tehtyä sitä varustepostausta, mutta lupaan kuvailla sitä viikonloppuna. Tän uusimman videon omistan mun kaverille. Tein siis videon siitä ja sen hoitohevosesta Netasta. Hope you like it! : ))

Ninni&Netta

Autum.

Päätin toteuttaa syksystä tällaisen videon. kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. : ) Autum 2o12

Syysloma on ohi : (

Paluu arkeen alkaa taas. Menin lauantaina Keterin kanssa maastoon ja meillä oli kaksi muuta ratsastajaa taas seurana, ettei Keterkään tuntis oloaan niin yksinäiseksi. Hyvin meni eikä mitään valittamista : D.
Tänään eli sunnutaina olin mummon luona kyläilemässä, joten en ehtinyt tallille, mutta toisaalta ihan hyvä viettää välillä vähän vapaatakin. Keterkin on vapaapäivänsä ansainnut : )
Vielä viimeiseksi valittelen sitä, että mä en oikeesti enään kestä tota vettä! Sitä vaan tulee ja tulee, tulee ja tulee. Tosi monet metsäreitit on nyt vaan kauheeta mutamössöä ja näin ollen se rajoittaa meidän ratsastusreittejäkin tosi paljon. No mutta toivotaan että toi tosta lakkais edes vähän.

PS. Haluutteko että tekisin jotain erikoispostauksia? Videoita päivästä yms?. Voitte aivan vapaasti ehdottaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lupaan toteuttaa kaiken mikä vain suinkin mahdollista : ) Eli kommenttia vaan tonne alas : )

Kuulumisia

Tiistai: Olin Keterin kanssa kentällä ja tein sen kanssa maastakäsin ties mitä kaikkea. Me pujotelttin, pysähdyttiin, tehtiin ympyröitä, hypättiin ja juostiin. Se sai kans olla vapaana kentällä samaan aikaan kun mä rakensin esteitä sun muuta tilpenhööriä kentälle : D. Siinä me sitten pelleiltiin ja tehtiin kaikkea mahdollista ja Keterin seurana oli suokkitamma Kirppu jonka kanssa kaverini touhusi : ). Hyppäsin kans jossain vaiheessa Keterin selkään ja hypättiin kans aluks yks n. 50 cm este sillee et Keterillä oli vaan riimu ja riimunnarusta tehty ohja. Se meni todella hyvin ja siis taas Keterissä näkyy kehitystä, sillä se ei enään epäröi yhtään estettä. Ku tullaan estettä kohti ne se melkein jopa imee sinne : D Todella positiivista huomata siinä kehitystä. Ollaan keterin kanssa ennenkin menty tollasia pieniä n. 50 cm esteitä niin ajattelin testata vähän korkeampaa estettä, joten laitettiin semmoset pienet sokeripalat (ite sanotaan niitä kyllä juustoiks : D) kallelleen isojen sokeripalojen päälle, ja silloin este oli jotain n 70 cm korkee. Ekaks hypättiin se Keterin kanssa yhdessä eli mä juoksin siinä maassa vieressä ja se meni kans tosi hyvin, itseasiassa vois sanoa että jopa paremmin ku ne pikku esteet. Sitten hyppäsin selkään  ja koitettiin samaa uudestaan ja hyvin meni : ) Keterkin tuntu pitävän siitä. En viitsinyt sitten enempää pyytää ja lopetettiin sitten kentällä olo sillee että kaikilla oli hyvä mieli : )

Keterin tutti : )

Kuva on kyllä tosi suttunen, mutta kyllä siitä nyt 

jotain selvää saa : )

Just chilling.

Keskiviikko: Keskiviikkona olin maastossa kahden kaverin kanssa. Mentiin semmonen suht rauhallinen n. 1 tunnin lenkki. Laukattiin muutama lyhyt pätkä ja ravailttin muutama pidempi. Keskiviikko ei ollut mitenkään sen kummosempi. Maastossa meni todella hyvin enkä edes tippunut. Ja tällä kertaa käytin kans satulaa : D.

Torstai: Tää olikin niin hauska päivä että huhhuh. Aamulla oli kengitys, tosin Keteri ei saanu vielä uusia ku sillä oli ihan  hyvässä kunnossa koska sille on laitettu noi kengät eriaikaa kuin muille. Noo mutta sitten kun kengitys oli ohi niin istuttiin kahden muun kaverin kanssa tallissa. Yht'äkkiä alettiin kuulemaan kauheaa piipitystä ja meidän tallissa on siis koko tän syksyn ollu semmonen paljon puhuva hiiri. Se piipittää kokoajan vaikka sillä ei ole yhtään mitään hätää : D. No päätettiin sit alkaa pyydystää sitä, koska myös tallin omistaja olis sanonu että se olis hyvä saada kiinni ettei meidän tallin susikoirat syö sitä. Pyydystettiin sitä aika kauankin mutta lopulta luovutettiin koska ei enään löydetty sitä. Sitten keksittiin mennä yhtä meidän kaveria piiloon joka oli just tulossa tallille. Haettiin muutama lautapeli ja eväitä ja päätettiin mennä tallin vintille piiloon. Sinne pääsee ulkokautta tai sitten katossa aloven luukun kautta josta yleensä tiputetaan puita alas. Päätettiin sit että yks lukitsee meidät sinne vintille ja tulee sitten tallin sisäkautta luukkua pitkin ylös. Löydettiin vintiltä tikkaat ja niillähän tää kaikki kävi kätevästi. ---> 

Hehhe...

Mentiin sitten ylös pelailemaan muuttuvaa labyrinttiä ja syömään suklaata. Meidän kaveria ei kuulunut ja ku oltiin kerran pelattu jo pelikin läpi niin alettiin sähläämään jotain siellä vintillä ja siitähän kuulu kauhea räminä ja eikös meidän kaveri tullu just silloin talliin, joten ei ollu kovin vaikea arvata missä oltiin "piilossa". 

Kaiken tän jälkeen alettiin taas pyydytämään sitä hiirtä. Se kaveri jota oltiin ollu piilossa, on omistanu joskus jopa 30 hiirtä, joten se ei pienestä tallihiirestä hätkähdä. Näin ollen se liittyi mukaan meidän jahtiin. Talli oli ihan ylösalaisin, sillä se hiiri meni milloin pesukoneen, hyllyn, sohvan, puukasan tai laatikoiden taakse. Muutaman tunnin yritysten jälkeen saatiin se kiinni. Laitettiin se ihan oikeaan terraarioon tai miksä semmosta nyt kutsutaankaan ja siellä sillä on pikkunen koti, ruokaa, vettä, heinää ja purua. Aijotaan pitää sitä siellä ainakin talven yli ja voi olla että päästetään se keväällä vapauteen, mutta katsotaan nyt. 

Meijän papupata : )

Perjantai: Tänään käytiin kans maastossa yhden kaverin kanssa. Olin satulalla ihan vaan varmuuden vuoks. Sain mennä koko matkan edessä, joten Keter meni toooodella hienosti ja nätisti. Uskalsin tänään laukatakkin vähän enemmän sillä Keter meni kuin unelma. Oli niin vapautunut tunne kun ei tarvinnut miettiä lähteekö se käsistä vai ei. Olin jopa niin ratsastuksen huumassa että laukkasin ilman käsiäkin ja kuvittelin jo hetken että mä lensin. Ravailtiin ja laukkailtiin aika paljon, niin Keter sai vähän enemmän liikuntaa. Käytiin högsandissa (eli siellä rannalla) ja laukattiin sielläkin lyhyt laukkapätkä. Se oli kans ihan uskomattoman hienoa. Kahlattiin vähän vedessä ja lähdettiin kotia kohti. Oltiin maastossa n. 2 tuntia. Tallille kun tultiin niin laitettiin boksit kuntoon, koska Keter ja varsa sai jäädä nyt yöksi sisälle, koska toi sade oikeesti vaan jatkuu ja jatkuu. Keteriä tosin ahdistaa olla boksissa vaikka sillä on kaverikin vieressä, mutta toivotaan että se nyt pärjää yhden yön yli. 

Keterin synkkä menneisyys...

(Teksti on kirjoitettu kun aloitin tämän blogin joten osa tiedoista on tavallaan vanhaa. Olemme edistyneet Ketkun kanssa huimasti. On tullut lihaksia ja itsevarmuutta sekä paljon hyviä hetkiä)

Niin eli oon tässä jo lupaillu, että kertoisin Keterin menneisyydestä. Kaikkea en tule missään tapauksessa muistamaan, sillä sille on tapahtunut tooosi paljon kaikenlaista. Eli tuun kertomaan erinlaisia otteita sen elämästä.

Alotetaan vaikka siitä että Keter syntyi Tanskassa 25.3.2000 Wiffertholmsin tilalla. Siellä se asusti muutamankin vuoden kunnes se ostettiin tänne Suomeen. Se oli suomeen tullessaan noin 5 -vuotias. Se asusteli eräällä tallilla ja sitä ratsasteltiin ja se vietti hevosen elämää.

Seuraavaksi en ihan tarkalleen muista että mitä on tapahtunut, mutta ainakin jossain vaiheessa Keter lähti Ruotsiin koulutettavaksi? ja sen jälkeen tullut takaisin Suomeen ja sitten taas Ruotsiin ja Suomeen. Eli se on ainakin matkustanut paljon ja sen huomaa. Se ei oo moksiskaan hevosbussin kyydissä ja käveleekin sinne reippaasti. Tosin sillä ei ole vielä tarpeeksi lihaksia pitämään itseään täysin vakaana jollakin vähän epätasaisemmalla tiellä, mutta se asia tulee kyllä kuntoon, kunhan vähän ratsastellaan : ).

Jossakin vaiheessa Keter meni jollekkin toiselle omistajalla ja sillä on mm. hypätty 110 cm, mitä ei todellakaan uskoisi, sillä nytkin kun hypätään Keterin kanssa jotain pientä heinäpaali estettä niin senkin ylitys on ollut välillä aika kömpelöä, mutta on niitä hienojakin hyppyjä nähty : ).

Keteriä on myös ratsastettu siinä mielessä väärin että sille käytettiin kaiken maailman härpäkkeitä, vaikka keter toimii todella hyvin ilman satulaa, kramaaneita, apuohjia, turparemmiä ynnä muuta tavaraa.
Lisäksi sen suu on pilattu, sillä se jännityy kun sille laittaa kuolaimet suuhun ja Keter alkaa myös aukomaan suuta vähän niinkun se haukottelisi tai venyttelisi sitä. Se on kans tosi herkkä suusta ja siksi itse käytänkin hackamoor -kuolaimia. Keterillä mennään kyllä tunneilla kuolaimilla ja sitä yritetään kokoajan totuttaa niihin mahdollisimman pienin liikkein. Tällä hetkellä sille käytetään kuolaimina paksuja kolmipaloja. Askel askeleelta me totutellaan ja opetellaan ettei kuolaimet tai ratsastaja oo paha asia. Ekaa kertaa ku laitoin Keterille kuolaimelliset suitset, niin sei heilutti sen päätä sillee tosi korkeella, ihan kuin näyttääkseen että älä laita niitä kuolaimia mun suuhun. Nykyään tilanne on jo aivan toinen.

Keter on myös huonojen kokemustensa takia pelännyt ratsatajaa todella paljon, minkä takia sen selässä ei saa ajatella liikaa mitä tekee, eikä stressata, sillä muuten sekin alkaa stressaamaan ( tiedän että tämä pätee myös muillakin hevosilla, mutta etenkin Keterin selässä pitää vain osata ottaa rauhallisesti ja olla turhaa hötkyilemättä). Ensimmäistä kertaa kun hyppäsin sen selkään, niin Keter alkoi kävelemään semmosta tökötökötökö kävelyä. Sen ympärillä oli sen lauma ja mä taputtelin ja juttelin sille joten pikkuhiljaa se alkoi rentoutumaan. Ei menty tietenkään minnekkään kauas vaan semmoselle laitumelle, jossa sen muu lauma alko syömään. Itse se katteli hetken ympärilleen, kunnes alko itekki syömään. Tässä vaiheessa tuli semmonen JES - fiilis. Hevonen oli täysin rento ja söi vaan ja nautti elämästään.

Viimeisenä asiana kerron vielä sen että Keter on ollu muutamalla eri ihmisellä, mutta koska joku ihminen kohteli Keteriä niin huonosti niin sen alkuperäinen ostaja osti sen takaisin. Kun keterillä oli alkanut luotto ihmisiin kadota sen omistaja oli jo vähällä lopettaa sen. Se ei halunnut että Keter joutuisi enään kokemaan huonoja oloja tai kärsimään. Omistajalla itsellään ei ymmärtääkseni ollut enään rahaa/aikaa pitää Keteriä joten vaihtoehdot alkoivat loppumaan. Onneksi eräs nainen löysi Keterin ja sai sen tälle tallille missä nykyisin käyn.

Sinne se tuli tänä syksyllä 2012 ja on nyt 13 -vuotias ja asioita uudelleen oppiva herrasmies. Opetellaan ihan perusasioita kuten kääntymistä ja pysähtymistä kuolainten kanssa, vaikka se kyllä on kilpaillut helppo A luokissakin. Eli Keter kyllä osaa valtavasti asioita, mutta me ei  haluta stressata sitä yhtään. Välillä mennään sillä joku 15-30 minuuttia kentällä kuolaimilla ja sitten sen jälkeen se pääsee joko laitumelle tai rauhalliseen ja mukavaan maastoon. Satulaa käytetään vain nopeimmissa maastoissa ja esim. tuulisella säällä, jolloin on kaikenlaista pelottavaa : D. Kun Keter tuli meille  niin nimettiin se kans uudestaan. Eli Keterin oikea nimi on siis Wiffertsholms Cadroneur ja sen entinen omistaja kutsui sitä käpsäksi. Mutta me haluttiin sille aivan uusi elämä ja nimi, joten sen nimeksi annettin Keter. Keter tarkoittaa hepreaksi kruunua ja keterillä on vasemmalla puolella kruunu kuvio sen turkissa.

Ketrin laumaan kuuluu tällähetkellä 1 1/2 vuotias "varsa" nimeltä Kotel ja suomenhevostamma Kirppu. Kesällä se sai olla Kotelin emän Katian kanssa, mutta Katia lähti koulutukseen talveksi eräälle toiselle pätevälle ratsastajalle. Tällä hetkellä Keter nauttii isoista laitumista joilla se saa olla päivät pitkät.
Ja vielä täsmennykseksi että meidän talli ei omista Keteriä vaan se on vähän niinkun ylläpidossa, mutta ainakin toistaiseksi luulen että se on jäämässä sinne vieläkin pitkäksi aikaa, tai ainakin mä toivon niin : )).

 

Keterin laidunta

Ja lisää : )

Ja tässä on Kirppu

Keter ja Kotel

Katia 

!?

PS. En todellakaan mene takuuseen ovatko kaikki kertomani asiat oikeassa jarjestyksessä tai 100% paikkaansa pitäviä, sillä Keterin menneisyyttä oli niin paljon, että saatan hyvinkin sekoittaa joitakin asioita tms. Mutta luulen että asiat ovat kuta kuinkin oikein : )

Ja taas..

Niin siis en toki tippunut taas Keteriltä : D. MUTTA,  se oli kyllä mun ihan oma vika enkä syytää Keteriä yhtään. Halusin laukata sen kanssa sellasen pienen hiekkatien ja olin tälläkertaa satulalla ja tarkotus oli nostaa todella hidas ja lyhyt laukka. Laukattiin kohti ylämäkeä ja Keter alko ihan vähän kiihdyttää ja mulle tuli heti semmonen pieni paniikki et taas se tapahtuu, joten ohjasin keterin sivuun, enkä olis ikinä uskonu että se olis menny sinne niin helposti, joten lopputulos oli se että mä jatkoin matkaa ja keter käänty ihan niinkun mä olin pyytänytkin sitä tekemään : ). Tällä kertaa tipuin ahteri edellä maahan ja kyllä siihen aika mukava mustelma taitaa ilmestyä : D. Otettiin sitten uudestaan se laukka ja sitten meni jo hyvin : )

 Netta : )

Keter on taas vauhdissa : D

 Sandy

 Kirppu : )

 Ryhmähali : )

Mulla oli tänään kamera mukana tallilla ja mun oli tarkotus tehdä video, mutta tietokone ei suostunut yhteistyöhön, joten se valmistuu sitten joskus toiste. Sen sijasta ajattelin laittaa muutaman hienon kuvan jonka sain näpsästyä : )

Kun kaikki menee pieleen...

Valmistautukaa romaaniin...
Eli pääsin tänään koulustavasta neljältä, mutta koska mulla ei ollut paljon läksyä niin päätin mennä tallille. Olin tallilla joskus vähän yli viis ja lähdin samantien ratsastamaan Keterillä. Kävelin siis talliin hain kypärän, vaihdoin kengät ja hain Keterin suitset. Hain sen suoraan laitumelta ja lähdin ratsastamaan.
Noo tästä tää todellinen juttu lähtee pikkuhiljaa kehittymään...
Ekaks Keter sai semmosessa kurvissa jonkun sellasen vaihteen että vaan pakki toimi. Eteenpäin ei menty mistään hinnasta. Onneks olin ottanu semmosen hennon lehtirisuraipan niin päästiin sen voimalla eteenpäin. Sitten käännyttiin semmoselle metsäpolulle joka johti hiekkatielle. ( Ja siis kyseisen hiekkatien päässä pitää vaan kääntyä ympäri, takaisin samaa reittiä mistä tulikin). Lähettiin siinä sitten ravailemaan ja laukkailemaan ja kaikki meni vielä tosi hyvin.
Jossain sen hiekkatien puolivälissä mua tuli vastaan aika nuori mies ja nainen. Kohteliaasti tervehdin ja jatkoin matkaa käynnissä. Tällä hiekkatiellä on kaks aika jyrkkää alamäkeä kun menee siis sinne loppupään suuntaan. Käveltiin ne käynnissä, tottakai, ja saavuttiin vihdoin hiekkatien päähän.
Sitten käännyttiin takaisin....
Tästä se sitten lähti. Keter nosti hyvin laukan ja lähdettiin kohti ensimmäistä jyrkkää ylämäkeä. Tiesin että Keter kiihdyttää aina aika kovaa ylämäessä, mutta hiljentää aina mäen päällä. VAAN eipä hiljentänyt tällä kertaa. Me laukattiin kiitolaukkaa sitä hiekkatietä ja Keter käyttää siis hackamoor-kuolaimia, joten pysäyttäminen ei ollukkaan mikään itsestään selvyys. Mä yritin ties mitä konsteja sen muutaman kilometrin aikana, että Keter olis pysähtynyt, mutta ei.... Yritin vetää ohjista, ei tulosta (mikä on tietenkin ihan oletettavaa), Sitten koitin pidättää ja päästää, pidättää ja päästää, ei seurannu minkäänlaista reaktiota. Seuraava vaihtoehto mitä mulle aina sanotaan on että ohjaaa se puuhun. Noo yritin sitä, mutta eihän tämä hevonen sitä kuunnellut. Siinä vaiheessa alko jo pientä paniikkia ilmaantumaan. Mieleen tuli kokoajan mielikuvia, missä hevosen jalka katkeaa tai missä mulla oli käsi paketissa yms. En ollu ikinä menny Keterin kanssa niin lujaa kun mä tossa vaiheessa menin. Sitten ajattelin että kohta tulee taas toinen jyrkkä ylämäki, joten oletin että Keterin kuntoki alkais pikkuhiljaa loppumaan... JA PYH sehän jatkaa vaan menoaan.
No nyt tulee yks vähän huvittavampi kohta. Se mies ja nainen mihin törmäsin sillon aijemmin sillä samalla hiekkatiellä oli nyt jo lähempänä sitä hiekkatien alkupäätä. Se nainen seisoi siinä tienreunassa ja sillä hetkellä ku mä tuun sieltä kurvin takaa kiitolaukkaa vetävän hevosen kanssa niin mitä se nainen tekee... Se polttaa tupakkaa, astuu askeleen taaksepäin ja katsoo ku viilletän ohi : D Tuli jotenkin semmonen olo että, "kiitos heeeei!" : D.
Aloin pikkuhiljaa lähestymään hiekkatien loppua / alkua, miten sen nyt ottaa : D ja siellä on semmonen ketjuportti. Ajattelin jo aikasemminkin että ohjaisin Keterin  siihen, niin ehkä se pysähtyis. Mutta sitten tajusin et se hyppäis vaans en yli. JOTEN joku 20 metriä ennen sitä ketjua sain käännettyä sen koivua päin. Keter pysähty vidoinkin kuin seinää ja mä lensin siitä kaulansivusta alas mutta JALOILLENI!. Huhhuh. Tän jälkeen menin hetkeks kyykkyyn ja aloin miettimään että mitä just tapahtu.
No ei siinä auttanu muu ku hypätä takisin selkään. Menin semmosen pienen metsäympyrän, missä koitin ravata ja laukata uudestaan, testatakseni totteliko Keter mua vielä. Siinä se totteli ihan muitta mutkitta. Ei tarvinnu paljoa käyttää ohjaa niin se jo hiljensi. Lopuksi menin vielä hyppäämään Keterin kanssa kolme pientä heinäpaaliestettä ja neki meni tosi hyvin. Sitten mentiin talliin ja annettiin ruuat.
HAH! Luulitteko että tää loppuu vielä tähän? No ei lopu. Olin menossa pesee suitsia, mut sit ajattelin kattoo kännykästä et mitä kello on. Aloin kaivamaan taskua, mutta ei siellä mitään kännykkää ollut. Pyysin yhtä aikuisista soittamaan siihen eikä tallista kuulunut mitään.
Noo sitten lähdettiinkin etsimään kännykkää... Ensin ajoin mopolla sinne esteille ja soitin mun kännykkään yhden toisen kännykällä. Ei kuulunu mitään. Seuraava paikka mihin suuntasin oli se mihin tipuin sillon Keteriltä. Ajoin mopolla siihen ja kaadoin sen maahan. Soitin mun puhelimeen ja HALLELUJAH! mä kuulin mun soittoäänen jostain sammaleen ja kanervikon seasta.
Sitten nousin mopon päälle ja aloin potkia sitä käyntiin.... Voika tää olla totta, mietin.... Mopokaan ei suostunut enään menemään päälle... Ei edes ryypyllä.... Onneks sentään muutaman yrityksen jälkeen sain sen käyntiin ja pääsin lähtemään kotiin päin.
Että semmonen päivä tänään. Nyt oon henkisesti että fyysisesti niin poikki että taitaa uni tulla tänään hyvinkin aikaisin. (Ainiin ja haluan tähän loppuun vielä lisätä että olin ilman satulaa ja gore tex- housuilla mitkä on aika liukkaa : D)

Sataa, sataa ropisee...

Taas vaihteeks tänään on satanu kaatamalla, ku eihän sitä vettä olekkaan tän syksyn aikana tullu tarpeeks... No sateesta huolimatta menin tallille ratsastelemaan. Mua odottikin jo toinen ratsastaja pihalla hoitaen omaa ratsuaan : D Lähdin samantien hakemaan Keteriä laitumelta. Onneks sillä oli ollu loimi päällä, niin siinä ei ollut kamalasti harjattavaa. Sitten vaan suitset päälle ja menoksi!

Kävin näyttää tälle toiselle ratsastajalle vähän lähi polkuja, koska se on aika uus, että jos se joskus lähtee yksin maastoon eikä halua lähteä minnekkään sen kauemmaksi, niin se voi mennä jossain tossa lähellä : ) Maastossa oltiin taas se maaginen reilu tunti : D Okei ehkä se oli tällä kertaa jopa vähän alle? Vaikee sanoo ku aika tuntuu menevän aina niin nopeesti.

Kun palattiin tallille niin Keter sai ruuan ja loimen päälle ja sitten laitumelle : ) Eipä mulle tänään tapahtunu mitään muuta ihmeellistä. Nyt vaan lukemaan englannin sanoja ja syömään.

Meren rannalla

Mä sorruin taas.... Mun piti mennä vasta huomenna tallille, mutta kun multa kysyttiin, että ootko tänään tulossa tallille, niin eihän siihen voi vastata kieltävästi. Tuloksena se että koulusta neljältä päästyäni huristelin mopolla 20 kilometriä kotiin, söin ruuan nopesti ja lähdin tallille.
 Keter olikin jo boksissa odottelemassa, sillä yksi toinen ratsastaja oli mennyt sillä hieman kentällä. Laitoin vain suitset päälle ja lähdin toisen tallikaverin kanssa maastoon.
Ratsastus kohteeksi valittiin högsand eli semmone tosi pitkä ja hieno ranta. Ilma oli tosi tyyni niin se oli myös täydellinen päivä katsoa mitä Keter tuumii rannasta ja merestä. Laskeuduttiin semmosta hiekkarinnettä alas meren luo ja aina kun aallot löi rantaan niin Keter säpsähti : D Sillä meni muutama minuutti tottua siihen, että vesi liikkui ja piti ääntä. Mutta Keter on siitä mahtava hevonen, että jos se pelkää jotain asiaa niin se menee silti tutustumaan siihen, eikä lähde paniikkilaukkaa toiseen suuntaan. Kun sen toinen hevoskaveri uskaltautu veteen, meni sekin tyytyväisenä ja hieman ihmetellen perässä : ) Lopputulos oli se,  että käveltiin siinä vedessä aika pitkäkin matka vaikka heppakaveri käveli melkein rannalla. Oon niin ylpeä Keteristä : )
Hetki me siinä vedessä käveltiin kunnes noustiin hiekkarinnettä takaisin ylös. Sen jälkeen ratsasteltiin hieman metsässä ja palattiin kotiin. Ratsastus kesti taas sen reilun tunnin.

Tässä muutama vanha kuva högsandista. Tästä nyt näkee edes vähän, että millaisessa paikassa käytiin : )

Viikonloppu.

Viikonloppuna tuli tehtyä vähän yhtä sun toista.
Perjantaina heti kun pääsin koulusta suuntasin kohti tallia, koska Keterillä oli tunti nummi-pusulassa. Itse en sillä siis mennyt vaan tallin omistaja : ) Siellä meni tosi hyvin ja yritetään nyt vaan opetella perusasioita kuten pysähdystä ja rentoutumista yms.
  Lauantaina Keterin omistaja tuli katsomaan Keteriä ja kertomaan sen kauheasta menneisyydestä. Nyt ainakin tiedän hoitohevoseni menneisyyden, mikä myös helpottaa ymmärtämään hevosta. Kävin Keterin kanssa myös maastossa jossa mentiin ihan rennosti. Ravailtiin muutaman kerran, mutta muuten käyntiä. (ja siis menin ilman satulaa).
Tänään mentiin kans maastoon ilman satulaa ja se kesti noin 1 1/2 tuntia. Pientä laukkaamista ja ravi pätkiä. Löydettiin kans yks pelottavin asia maan päällä... Nimittäin Lehmät. Huhhuh... Nehän pitää ääntä, kävelee ja tuijottaa.Sitten kun oltiin päästy niiden ohi niin takaa tuli traktori... Noo mutta siitäkin selvittiin hengissä ja loppumatka olikin jo rennompaa : )

Seuraavaksi pääsen tallille tiistaina ja sillon kirjottelen taas tänne, että mitä tuli tehtyä : )

Kone sano itsensä irti.

Kuten otsikosta voi päätellä, niin koneeni meni rikki ja siellä oli kaikki kuvat, videot yms. Nyt joudun ainakin hetken käyttämään mun vanhaa läppäriä mikä lagaa oikeesti 100-0.
Mutta niin, menin Keterillä tänään metsässä vähän yli tunnin käyntimaaston. Kaikki meni tosi hyvin, vaikkakin välillä se näki jotain todella pelottavaa jonkun kiven takana....  Päätin että seuraava asia mitä opetan sille on se että vesilammikot ei aijo syödä sitä. Tälläsellä säällä on tosi rasittavaa että se ei uskalla kulkea vesilätäköistä : D Käytiin me kerran jossain pusikossaki, koska vesilätäkköä ei voinu kiertää mistään muualta. Hauskintahan tässä kaikessa on se, että kun se on laitumella niin siellä se voi kyllä seistä semmosessa 20x15 metrin lammikossa... Ota tuosta hevosesta nyt sitten jotain selkoa : D
Kuvia en valitettavasti tähän postaukseen saa, mutta toivotaan että ensikerralla sitten : ).