Pako arjesta

Eilen oli tosi hieno päivä!

Pääsin koulusta tänään kolmelta + tunnin bussimatka eli olin kotona neljän aikoihin. Suunnitelmissa oli että mentäis kaverin kanssa tallille melkeinpä heti kotiin päästyämme. Näin tehtiin ja itseni löysin tallilta 15 yli neljä ja kaveri vähän myöhemmin. Päästiin vielä maastoilemaankin koska tota valoisaa aikaa tulee kokoajan vaan enemmän, ah miten ihanaa se onkaan. Maastoon päästiin lähtee vähän yli viisi. Päästiin menemään ihan reipas maasto ja mäki oon ylpeä itsestäni sekä Keteristä sillä mentiin ekana ja laukkaa ja se pysy todella hyvin mun hallinnassa. Ennen oon ollu vähän varuillani sillä se syksyinen riistäytyminen on kyllä jääny aika hyvin tonne takaraivoon. Yleensä tää lenkki mikä nyt mentiin kestäisi noin 1 tunnin ja 15 minuuttia mutta koska mentiin vähän vauhdikkaammin selvisimme siitä noin 50 minuutissa : D Ehdittiin just hyvin kuudeksi iltatalliin auttelemaan.
Otsikko kertoo sen että aina kun pääsen viikolla tallille, se tuntuu ihan siltä että pääsisin hetkeksi pakoon arkea. Tallilla odottaa yli ystävälliset, mukavat ja iloiseksi tekevät ihmiset puhumattakaan eläimistä. Sen 50 minuuttia jonka saa viettää maastossa ja huristella menemään menee kyllä super nopeasti kun taas vertaa siihen jos se pitäisi istua koulun penkillä. En voi vaan sanoin kuvailla sitä iloa kun huomaa että aikaa jää myös tallille vaikka lukio viekin paljon aikaa. Sitten kun päivä on ohi ja saa kyydin takaisin kotiin se tuntuu kuin se olisi pakkokyyti takaisin arkeen.
Lopuksi koristan postausta vähän kuvilla joita otin eilen koulun valokuvauskurssia varten : )

Miedän saksanpaimenkoira Idi