Viikon kuvapläjäys!

Vihdoin pääsen kirjoittamaan tätä postausta jota mun on pitäny jo monta kertaa alkaa väsäämään. Esteinä on  ollut mm. Kesätyöt, talli, koneen jumiutuminen sekä koneen muistin täyttyminen. Tosiaan mun kone oli täyttyny aika lailla kaikista kuvista joita oon ottanut. Niinpä alkoi operaatio "Turhien kuvien poistaminen". Kyseinen operaatio ei oikein tuottanut tulosta, joten plan B oli hakea perheen yhteinen ulkoinen kovalevy ja siirtää sinne lähes kaikki mun koneella olleet kuvat :D Ja eihän sitä kovalevyä voinut olla selaamatta läpi  10v synttäreistä vanhojen tansseihin...

Mutta nyt ollaan tässä pisteessä että kuvat on siirretty kovalevylle ja kamerasta on siirretty uudet kuvat koneelle ja ne on myös muokattu. Huhhuh sepäs oli pitkä urakka.

Lupasin kertoa teille mun viikosta ja et mitä oon puuhaillu. No tyhjennettiin esimerkiksi tallin heinäladosta vanhat heinäpaalit ulos koska kohta tulee jo uudet tilalle. Vanhoista paaleista päästiin rakentamaan mahtavia maastoesteitä! Päästettiin kaverin kanssa luovuus valloilleen ja tämmösiä niistä tuli:

Este nro 1:

Este nro 2:

Este nro 3:

(Tässä toi ylimmäinen koivunoksa on vähän vinkurassa. Sen kuuluis olla tossa ylhäällä heinäpaalin päällä)

Este nro 4:

Tähän aihepiiriin vielä lopuksi kaverin ja sen hevosen tyylinäyte miltä noi näyttää hypätessä:

Keterinkin kanssa kävin noita pomppimassa ja se meni kyllä todella hyvin! Paremmin ei olis voinu mennä. 

Esteiden jälkeen käytiin vähän hyppelemässä hiekkakuopalla ja muutenkin vain kuvailemassa kaikkea mikä eteen tuli :D

Yhtenä päivänä taas vaan hulluteltiin kaverin kanssa ja vietettiin meidän tallin kesää :D

Yks kaveri kuvaile niin osuvasti meidän tallia ettei sitä vois paremmin ilmaista:

 " Tää talli on vähän niinku mikämikä maa. Kun tänne tulee niin muuttuu lapseksi eikä enään ikinä halua kasvaa aikuiseksi."















Lisäksi löysin Keterin kauan kadoksissa olleen harjan! :

Olin löytäny ton harjan kerran lojumasta tallista ja kysyin kaikilta et tietäänkö joku et kenen harja toi on ja kukaan ei tiennyt joten otin sen Keterille käyttöön. Se katos tässä hetki sitten, mut onneks löysin sen taas sillä se on tosi hyvä harja varsinkin näin kesällä ku hepoilla on niin lyhyt karva : )
En osaa selittää mikä siitä tekee niin hyvän, se vaan on :D












Yksi tallipäivä oli taas jotenkin samaan aikaan hieman haikea, mutta samaan aikaan hyvä asia.

Nimittäin tämä karvainen otus sai väliaikaisesti uuden kodin Tampereen läheltä:

Eli Pilli lähti ylläpitoon muualle. Tähän päädyttiin osittain sen takia koska meillä tämä vallan ihana poni ei vain yksinkertaisesti saanut tarpeeksi puuhailtavaa. Pillilläkin on vielä pitkä elämä edessä ja se ansaitsee hyvän kodin jossa sen kanssa puuhaillaan kaikkea mahdollista : )
Onneksi tätä lähtöä helpotti kuitenkin se että perhe joka Pillin haki oli todella mukava ja tämä 10- vuotias tyttö joka sai Pillin hoitaakseen vaikutti myös todella fiksulta ja mukavalta. Ja sitten kun Pilli jää liian pieneksi tälle tytölle ja jos tämä perhe ei enään keksi sille mitään muuta käyttöä niin se tulee taas takaisin meille : ) Siksi se menikin vain ylläpitoon.

Pilli oli meidän tallin semmonen karvamaskotti ja muutenkin super kiltti ja ihana tapaus! Toivon että se saa uudessa kodissaan mukavan elämän : )

Sitten siirrytään taas uuteen päivään!

Tästä en mene takuuseen onko kaikki oikeassa järjestyksessä mutta haittaakos tuo :D

Eli olin itse tullut jo tallille vähän aikasemmin ja ratsastanut Keterin. Kun yksi kavereistani tuli tallille se lähti ajamaan toisen kaverini suokilla, Kirpulla.

Sillä välin kun kaveri oli kärryilemässä kuvailin taas vaihteeksi :D

Kun kaveri tuli takaisin niin vietiin Kirppu laitumelle ja kamera pääsi taas mukaan.

Kotel ja Keter otti päivätorkut laitumella : 3

Tässä välissä voisin kertoa että oon ratsastanut Keterin nyt noin 4 kertaa viikon aikana. Ollaan menty viileämpinä aikoina ihan reippaitakin laukkalenkkejä ja täytyy kyllä sanoa et on ollu ihan mahtavaa! Ihanaa antaa hevoselle vaan pitkät ohjat ja viilettää menemään. Keterkin on vaikuttanut jälleen kerran taas todella tyytyväiseltä kun saa karistettua hyttyset ja paarmat edes hetkeksi pois kimpusta.

Lisäksi tallilla kävi tässä yksi päivä joku pm mestaruustason kenttäratsastaja ratsastamassa Keterillä. Ne oli hypänny kuolaimilla 90 cm rataa Huom, huom! Keter rentoutuneena! Tää oli jotain ihan uutta ja mahtavaa! Itteäni harmittaa kauheesti etten päässyt tätä näkemään. Nyt tämä samainen nainen alkaa käsittääkseni ratsastamaan Keterillä joka tiistai. En malta odottaa että pääsen näkemään miten hyvin Keter menee kun on osaava ratsastaja joka myös ymmärtää Keteriä ja sen menneisyyttä sekä saa sen rentoutumaan. Toivottavasti saisin itsekkin jotain kullan arvoisia neuvoja :D Lisäksi tää nainen oli vaan tokaissu et eihän tällä oo mitään ongelmia hypätä 90 cm et se pääsis helposti paljon korkeempiakin : ) Mutta katsotaan nyt miten tää juttu lähtee kehittymään.

Loppuun lisäilen vielä vähän kuvia joita otin tallin ulkopuolella:

Välillä haluisin vaan kutsua joitakin kavereita tallin ulkopuolisesta elämästä meidän tallille ja jotenkin näyttää millasta mun ja meidän muidenkin elämä siellä oikein on. Uskon että tosi monet kuvittelee et meen tallille ratsastan ja lähden pois. Jos aikaa niin pari sanaa kavereiden kanssa.

Voi kuulkaahan kun ei se niin mene! :D Tallilla keksitään kahjoimmat ideat, keksitään hauskimmat jutut, nauretaan niin että vatsaan sattuu ja muutenkin vaan hölmöillään. Siellä oikeesti muuttuu aina jotenkin kummallisesti sille 5 vuotiaan tasolle. Juostaan vesilätäköissä ja pellolla, kiipeillään puissa, hypitään heinäladoissa ja leikitään piilosta. Kyllä olen 18 -vuotias mutta saatan siltii ilman mitään omantunnon tuskia leikkiä tallilla piilosta kavereiden kanssa :D

Ne hevoset on siellä tallilla vaan semmonen "sivujuttu" jos noin nyt voi ees sanoa. Tottakai joo me ratsastetaan niillä ja pidetään niistä hyvää huolta, mutta ei ne ole se isoin osa siinä. Ne hevoset on vähän niinku söis hattaraa huvipuistossa. Se on hyvää ja kivaa syödä mutta sen ympärillä on paljon muitakin asioita joita tekee.

Ai riidat vai? No kyllä niitäkin tietenkin löytyy mutta aika pian ne unohtuu eikä kukaan tallilla osaa oikein olla pitkävihainen + et osataan puhua asiat siellä suoraan eikä kukaan loukkaannu niistä sanoista sen pahemmin. Kumpa tämmönen käytäntö toimis muuallakin...

Oon varmasti ennenkin jankannu tästä tallin ihanuudesta ja toivon että tän tekstin kautta saisitte edes vähän samankaltaisen fiiliksen kun mä.

Ystävät, hauskuus ja vapaus niistä on tallin kesä tehty.