Kesä tuli, kesä meni.

Joo, joo tiedän... Monet varmaan siellä ruudun takan jo ajatteleekin että jo oli aikakin tehdä postaus!

Mulla on muutamakin syy miks en oo oiken jaksanu kirjotella tänne.

1) Koulut alkoi, joten aikaa ei meinaa millään riittää muihin kuin koulussa istumiseen ja läksyihin
2) Käyn vieläkin satunnaisesti kesätöissä joten sekin vie aikaa
3) Mulla on ensi kuussa englannin yo kirjoitukset, joten oon yrittäny tsempata siihen
4) Laiskuus...

Toi nro. 4 on vaan karu totuus... Jos mulla jää kaiken tän hulinan keskellä edes hiukan vapaa-aikaa, niin vietän sen yleensä ihan vaan rentoutumalla. Tää blogiin kirjoittaminen on mulle jo työtä itsessään, koska oon todella huono kirjoittamaan selkeää suomenkieltä (minkä olette kyllä saattanut ehkä jo huomata). Sanat menee miten sattuu ja minne sattuu. Lisäksi jos julkaisen täällä valokuvia niin mulla on joku pakkomielle aina muokata ne kuvat niin siihenkin menee taas lisää aikaa : /

Voi olla että tää blogin hiljaisuus jatkuu vielä jonkinkin aikaa koska pyrin nyt keskittymään noihin kirjoituksiin. Englanti on mulle kaikista kouluaineista se vaikein. En oo ikinä osannu sitä kunnolla ja siksi mä yritän keskittyä siihen nyt parhaani mukaan.

Ideoitahan mulla ei puutu ja oon saanu jopa ehdotuksia että millaisia postauksia ja videoita voisin tulevaisuudessa tehdä. Tuhannet kiitokset niitä ehdottaneille! Todella hienoa huomata että joku oikeasti tietää mun blogin ja youtube -kanavan olemassaolon :D Mulla on tulevaisuuden varalle ainakin 4 erilaista postausideaa!


Loppuun vielä mun ja Keterin kuulumiset:

Eli täällä blogin puolella en näköjään ollut kertonutkaan vähän isommasta "tapaturmasta" joka Keterille kävi. Oltiin siis kaverin kanssa maastossa ja ravattiin vierekkäin, (mitä tehdään siis tosi usein maastossa). Keter nostikin laukan ja kaverin hevonen Kirppu potkaisikin Keteriä taka reiteen. Haavasta alkoi tippua verta, mutta Keter kuitenkin käveli suht normaalisti. Soitin tallinomistajalle ja selviteltiin asiaa.
Lähdin kävelemään Keterin kanssa tallille ja perillä selvisikin että haava on niin syvä että se täytyy ommella. Sitten alkoi toipuminen ja nyt tämä reipas herra voi jo ihan normaalisti ja haavassakin on jo rupi päällä :)

Toi on ehkä ollut nyt se suurin "tapahtuma" mitä ollaan Keterin kanssa koettu. Muuten ollaan vietetty ihan normaalia tallielämää eli käyty maastoissa ja sitä rataa.

Mutta eipä tässä tän kummempia. Kirjottelen tänne taas uudestaan heti ku multa löytyy sellaista aikaa. Kiitän teitä kaikkia kärsivällisyydestä ja kun olette jaksanut odottaa näitä postauksia :)