Viikonlopun seikkailuja

Perjantai:

Perjantaina olin tietenkin koulussa mutta kahdelta pääsin kuitenkin jo viikonlopun viettoon. Tulin kotiin ja siitä melkein heti tallille :) Myös kaverini oli siellä jo odottamassa ja mentiikin sitten yhdessä maastoon. Meidän lenkki oli about 6-7 kilometrin pituinen ja mentiin kaikkia askellajeja, mutta kuitenkin suhteellisen rauhallisesti.

Kaveri ja sen heppa :)

Kun oltiin päästy jo melkein puoliväliin ja oltiin just ottamassa laukkaa yhdellä metsätiellä, niin meidän eteen pöllähti hirvi! Herranen aika miten iso eläin se on. Keter jäi kyllä kakkoseksi siinä kilpailussa :D
No se lähti kyllä aika nopeasti juoksemaan takaisin metsään, eikä ehditty ihailemaan sitä sitten sen enenpää.

Jatkettiin sitten laukkaa ylämäkeen. Mäen jälkeen laukattiin vielä hetki, vaihdettiin raviin ja lopulta käyntiin. Käveltiin joku 15 minuuttia ja oltiin tässä kohtaa jo aika lähellä tallia, mutta ehdittiin silti näkemään vielä 3 peuraa, jotka hyppelehti parin sadan metrin päästä meistä :) Hevoset vähän ihmetteli, mutta jatkettiin taas matkaa.

Näiden eläimellisten kohtausten jälkeen päästiinkin jo tutulle ja turvalliselle tallitielle. Kun tullaan meidän tallille niin ensin on aika jyrkkä alamäki ja sen jälkeen tiukka kurvi. Oltiin tulossa siinä kurvissa ja Keter oli mutenkin vähän jännittynyt näiden eläin kohtaamisien takia, joten se ei yhtään helpottanut sitän että siitä kurvista lähti kolme kaurista juosten pois... Tämän seurauksena lensin itse pois selästä, onneksi tosin nurmikolle, mutta kaverini pysyi kyllä hevosen selässä ja saikin pysäytettyä aika nopeasti. Ei siinä muu auttanut kuin nousta takaisin selkään ja jatkaa taas matkaa tallin pihaan :)

Reissun saldo oli siis 7 eri eläinhavaintoa sekä tippuminen :D Tällasta tää välillä on!

Lauantai:

Tää olikin vähän mielenkiintoisempi päivä. Tulin tallille otin Keterin ja olin päättänyt mennä sen kanssa aika pitkän laukkalenkin. Harjasin, satuloin, laitoin suitset päähän ja lähdin maastoon.

Alku meni tosi hyvin. Keter vaikutti ihan suht rennolta eikä tapahtunu mitään sen kummempaa. Sitten kun päästiin sellasille linjoille joilla on hyvä hiekkapohja ravaamiseen ja laukkaamiseen niin nostin ensin ravin ja aika pian myös laukan. Annoin Keterille aivan pitkät ohjat ja se sai itse päättää laukkavauhdin. Mentiin aika pitkä matka tällee varmaan lähemmäs 5 kilometriä?

Lopussa oli niin hevosella kuin ratsastajallakin kuuma ja otettiin sitten käyntiin ja jatkettiin ihan rauhassa. Tässä vaiheessa lenkki alkoi olemaan noin puolessa välissä. Hetken kävelyn jälkeen itselleni tuli todella kova jano ja huono olo. Juuri sellainen olo kun tulee nestehukka... "Viisaana" Päätin tietenkin mennä metsäpolkuja pitkin kotiin koska ne oikaisee sellaisen aika suuren metsän ja ajattelin varmaan että pääsen näin nopeammin kotiin.

Joo ja ihan tällee vinkkinä älkää ikinä tehkö noin. Metsässä olo alko vähän huononemaan ja mietin et pitäiskö mun laukata et pääsen nopeemmin pois vai olla ihan rauhassa ja istua hetki maahan... Blondina tietenkin nostin ravin ja aloin ravaamaan... No sitten pohja meni jo niin kiviseksi että otin käyntiin. Yritin siin sitten soittaa äitille mutta eihän se vastannut, iskä oli nukkmassa joten ei sieltäkään ollut apua. Veljellekkin yritin soittaa mutta se oli 20 kilometrin päässän kaverien luona. Itse olen vielä sellainen että koen olevani haitaksi jos soitan jollekkin ja pyydän jotain palvelusta. Sitten keksin soittaa yhdelle mun kaverille, mutta sillä oli kepit käytössä pienen onnettomuuden takia, joten veden tuominen olis kestäny liian kauan.

Tässä vaiheessa olin kyllä päässyt jo pois metsästä ja yrittänyt tehdä jotain hengitysharjoituksia ja rentoutua. Voisin myös täsmentää et en mä ihan kuolemassa ollut, mutta voimat oli kyllä lopussa ja heikko olo.

Aloin kokoajan lähestymään tallia enkä sitten viitsinyt enään "vaivata" ketään koska olin jo niin lähellä tallia. Eli noin 1-2 kilometrin päässä.

Vihdoin pääsin kuin pääsinkin tallille ja päästin Keterin ihan vaan vapaaksi talliin, mutta laitoin kyllä ulko-ovelle portin jotta se ei pääsisi ulos. Sitten ryntäsin juomaan pari kupillista vettä. Mikä oli sinänsä väärin, sillä sitä olisi kuulunut juoda pikkuhiljaa..

Juomisen jälkeen menin ottamaan Keteriltä satulan pois ja juotin sen. Sitten menin itse vain sohvalle istumaan silmät kiinni ja tallinomistajakin kysyi että oliko hyvä maasto. Vastaus oli et " joo Keter oli kyl tosi kiva mutta itselläni on kyllä vähän heikko-olo". Makasin siinä sohvalla hetken ja sitten ei auttanut muu kuin alkaa laittamaan hevosille ruokia valmiiksi ja siivoamaan bokseja.

Kun pääsin tallilta kotiin niin olin lähinnä vaan koneella ja makasin sängyssä koska ei ollut oikein voimia tehdä muuta : /

Viikonloppuun on tähänmennessä kuulunut siis putoaminen Keteriltä ja nestehukka...

Sunnuntai:

Joo tässä ei enään tarvitse pidättää hengitystä :D

Sunnuntaina menin taas kaverin kanssa maastoon ja mentiin kyl aika rauhallisesti. Kyllä me käytiin kaikki askellajit läpi, mutta ei päästelty sen enenpää :)

Meidän maasto koostui kaikista pienistä poluista ja teistä ja oli yhteensä varmaan jonku 4 kilometriä pitkä?

Eipä tää päivä tän kummosempi ollut, verrattuna kahteen edelliseen :D

 Loppuun vielä pari kuvaa kun juostiin pari viikkoo sit Keterin kanssa kentällä :D