Täällä taas :D Mä en tiiä mikä muhun aina menee. Avaan bloggerin nykyään tosi harvoin. Otan kyllä tosi usein kuvia kun liikun eri paikoissa, mutta siihen se yleensä sitten jääkin. Mun suurin ongelma on saada ne kuvat koneelle, muokattua ja siitä tänne blogiin. Jotenkin sen homman aloittaminen on se suurin kynnys mut sitten kun saan sen kameran/kännykän koneeseen kiinni niin sit kaikki meneekin jo ihan mutkattomasti ja helposti! Mutta annetaanpa nyt Keterille vuoro puhua mitä me ollaan puuhailtu:
Lopettihan se vihdoinkin ton turhan höpötyksen! Johanna tosiian antaa minun tälläkertaa kertoa että mitä olemme hänen kanssaan puuhailleet. Voisin kertoa teille viime viikonlopusta! Tästä tää nyt sitten lähtee ootteko valmiita?
Aamurutiinit olivat siis ihan normaalit. Meidät siirrettiin Kotelin kanssa meidän ihan ihan omalta pihattolaitumelta vielä suuremmalle laitumelle päiväksi. Sinne meille oli laitettukkin jo lämmin vesiastia sekä niin ihanaa kesältä tuoksuvaa heinää! Siinä sitten söimme ja tutkisteltiin Kotelin kanssa vähän paikkoja, vaikka olemmekin joka päivä samalla isolla laitumella, mutta ainahan sinne voi tulla jotain uutta!
Oltiin saatu viettää laitumelle lähemmäs kuusi tuntia kun Johanna jo tulikin suitsien kanssa hakemaan minua. En ikinä jaksaisi raahautua sieltä pellolta hänen luokseen, koska minusta on paljon hauskempaa seurata kun Johanna kompuroi laitumen läpi luokseni. Mutta Kotel taipuu aina niin helposti ja lähtee aina portille tulijan luokse, joten ei siinä muu auta kuin mennä perässä. Saanhan kuitenkin aina pienen porkkananpalan vaivanpalkaksi!
Sitten Johanna laittoikin minulle suitset päähän ja lähdimme maastoon. En tosin millään haluaisi jättää Kotelia yksin sille isolle laitumelle, niin yritän aina välillä testata Johannaa tallinpihassa ja peruutella, mikäli saisinkin palata takaisin laitumelle, mutta se aina vain saa minut lähtemään pihasta ja vakuutettua että kyllä se Kotel siellä pärjää. Suunnattiin tällä kertaa kohti sellaista tosi pitkää hiekkarantaa. Johanna sanoi että se haluisi nähdä auringonlaskun siellä kun se on kuulemma aina niin kaunista. Täytyy kyllä minunkin myöntää että olihan siellä hienoa!
Hetken siinä yhdessä ihailtuamme jatkoimme matkaa kylän reunamia pitkin takaisin tallille :) Kävimme myös nopeasti katsomassa Johanna kaveria kylällä ja olihan se naama minullekkin hyvin tuttu! Kun seisoimme siinä hänen kaverin pihalla niin eräs ohi pyöräillyt ihmine sanoi minun olevan iso ja ettei itse ikinä uskaltaisi ratsastaa minulla, saatikan ilman satulaa, kuten Johanna minua hyvin usein ratsastaa.
Tallille palattuamme pääsin taas Kotelin kanssa samalle laitumelle ja sain vielä hetken olla isolla laitumella kunnes muutaman tunnin päästä alkoi iltatalli, jolloin pääsimme taas pihatolliselle laitumelle. Tällä laitumella odottikin jo valmiiksi meidän ruokakupit, joista aloimme syömään iltakauraamme ja ne syötyämme siirryimmekin jo iltaheiniin. Siinä olikin meidän päivämme näin minun selostamanani! Vähän hevosperspektiiviä asioihin!
Kiitos kaikille kärsivällisyydestä vaikka emme postailekkaan kovin usein!
// Johanna&Keter
Keter unohti mainita, että kuvat tais kuitenkin olla sun ottamia! Aivan mielettömän ihania taas kerra.
VastaaPoistaHauska kuulla, että voitte hyvin :)
Hah! Ovela Ketku yritti viedä kaiken kunnian itselleen! :D Ja kiitos! Voi sun olis pitäny kyllä nähdä se yks päivä ku menin sen kanssa kentällä niin että tallinomistaja meni toisella hevosella vieressä ja Keter meni kuolaimilla niin nätisti ja rennosti että tallinomistaja kysyi jos hänkin voisi mennä muutaman kierroksen. Kyllä siinä sitten molemmat ihmeteltiin miten kauniisti ja rennosti se liikkui ja päätään nykimättä tai heiluttamatta! Lopetettiin kyllä aika nopeasti ettei vain tulisi mitään pahoja muistoja mieleen ja et saatais taas se positiivinen vaikutelma :)
VastaaPoista