Niin eli oon tässä jo lupaillu, että kertoisin Keterin menneisyydestä. Kaikkea en tule missään tapauksessa muistamaan, sillä sille on tapahtunut tooosi paljon kaikenlaista. Eli tuun kertomaan erinlaisia otteita sen elämästä.
Alotetaan vaikka siitä että Keter syntyi Tanskassa 25.3.2000 Wiffertholmsin tilalla. Siellä se asusti muutamankin vuoden kunnes se ostettiin tänne Suomeen. Se oli suomeen tullessaan noin 5 -vuotias. Se asusteli eräällä tallilla ja sitä ratsasteltiin ja se vietti hevosen elämää.
Seuraavaksi en ihan tarkalleen muista että mitä on tapahtunut, mutta ainakin jossain vaiheessa Keter lähti Ruotsiin koulutettavaksi? ja sen jälkeen tullut takaisin Suomeen ja sitten taas Ruotsiin ja Suomeen. Eli se on ainakin matkustanut paljon ja sen huomaa. Se ei oo moksiskaan hevosbussin kyydissä ja käveleekin sinne reippaasti. Tosin sillä ei ole vielä tarpeeksi lihaksia pitämään itseään täysin vakaana jollakin vähän epätasaisemmalla tiellä, mutta se asia tulee kyllä kuntoon, kunhan vähän ratsastellaan : ).
Jossakin vaiheessa Keter meni jollekkin toiselle omistajalla ja sillä on mm. hypätty 110 cm, mitä ei todellakaan uskoisi, sillä nytkin kun hypätään Keterin kanssa jotain pientä heinäpaali estettä niin senkin ylitys on ollut välillä aika kömpelöä, mutta on niitä hienojakin hyppyjä nähty : ).
Keteriä on myös ratsastettu siinä mielessä väärin että sille käytettiin kaiken maailman härpäkkeitä, vaikka keter toimii todella hyvin ilman satulaa, kramaaneita, apuohjia, turparemmiä ynnä muuta tavaraa.
Lisäksi sen suu on pilattu, sillä se jännityy kun sille laittaa kuolaimet suuhun ja Keter alkaa myös aukomaan suuta vähän niinkun se haukottelisi tai venyttelisi sitä. Se on kans tosi herkkä suusta ja siksi itse käytänkin hackamoor -kuolaimia. Keterillä mennään kyllä tunneilla kuolaimilla ja sitä yritetään kokoajan totuttaa niihin mahdollisimman pienin liikkein. Tällä hetkellä sille käytetään kuolaimina paksuja kolmipaloja. Askel askeleelta me totutellaan ja opetellaan ettei kuolaimet tai ratsastaja oo paha asia. Ekaa kertaa ku laitoin Keterille kuolaimelliset suitset, niin sei heilutti sen päätä sillee tosi korkeella, ihan kuin näyttääkseen että älä laita niitä kuolaimia mun suuhun. Nykyään tilanne on jo aivan toinen.
Keter on myös huonojen kokemustensa takia pelännyt ratsatajaa todella paljon, minkä takia sen selässä ei saa ajatella liikaa mitä tekee, eikä stressata, sillä muuten sekin alkaa stressaamaan ( tiedän että tämä pätee myös muillakin hevosilla, mutta etenkin Keterin selässä pitää vain osata ottaa rauhallisesti ja olla turhaa hötkyilemättä). Ensimmäistä kertaa kun hyppäsin sen selkään, niin Keter alkoi kävelemään semmosta tökötökötökö kävelyä. Sen ympärillä oli sen lauma ja mä taputtelin ja juttelin sille joten pikkuhiljaa se alkoi rentoutumaan. Ei menty tietenkään minnekkään kauas vaan semmoselle laitumelle, jossa sen muu lauma alko syömään. Itse se katteli hetken ympärilleen, kunnes alko itekki syömään. Tässä vaiheessa tuli semmonen JES - fiilis. Hevonen oli täysin rento ja söi vaan ja nautti elämästään.
Viimeisenä asiana kerron vielä sen että Keter on ollu muutamalla eri ihmisellä, mutta koska joku ihminen kohteli Keteriä niin huonosti niin sen alkuperäinen ostaja osti sen takaisin. Kun keterillä oli alkanut luotto ihmisiin kadota sen omistaja oli jo vähällä lopettaa sen. Se ei halunnut että Keter joutuisi enään kokemaan huonoja oloja tai kärsimään. Omistajalla itsellään ei ymmärtääkseni ollut enään rahaa/aikaa pitää Keteriä joten vaihtoehdot alkoivat loppumaan. Onneksi eräs nainen löysi Keterin ja sai sen tälle tallille missä nykyisin käyn.
Sinne se tuli tänä syksyllä 2012 ja on nyt 13 -vuotias ja asioita uudelleen oppiva herrasmies. Opetellaan ihan perusasioita kuten kääntymistä ja pysähtymistä kuolainten kanssa, vaikka se kyllä on kilpaillut helppo A luokissakin. Eli Keter kyllä osaa valtavasti asioita, mutta me ei haluta stressata sitä yhtään. Välillä mennään sillä joku 15-30 minuuttia kentällä kuolaimilla ja sitten sen jälkeen se pääsee joko laitumelle tai rauhalliseen ja mukavaan maastoon. Satulaa käytetään vain nopeimmissa maastoissa ja esim. tuulisella säällä, jolloin on kaikenlaista pelottavaa : D. Kun Keter tuli meille niin nimettiin se kans uudestaan. Eli Keterin oikea nimi on siis Wiffertsholms Cadroneur ja sen entinen omistaja kutsui sitä käpsäksi. Mutta me haluttiin sille aivan uusi elämä ja nimi, joten sen nimeksi annettin Keter. Keter tarkoittaa hepreaksi kruunua ja keterillä on vasemmalla puolella kruunu kuvio sen turkissa.
Ketrin laumaan kuuluu tällähetkellä 1 1/2 vuotias "varsa" nimeltä Kotel ja suomenhevostamma Kirppu. Kesällä se sai olla Kotelin emän Katian kanssa, mutta Katia lähti koulutukseen talveksi eräälle toiselle pätevälle ratsastajalle. Tällä hetkellä Keter nauttii isoista laitumista joilla se saa olla päivät pitkät.
Ja vielä täsmennykseksi että meidän talli ei omista Keteriä vaan se on vähän niinkun ylläpidossa, mutta ainakin toistaiseksi luulen että se on jäämässä sinne vieläkin pitkäksi aikaa, tai ainakin mä toivon niin : )).
Keterin laidunta
Ja lisää : )
Ja tässä on Kirppu
Keter ja Kotel
Katia
!?
PS. En todellakaan mene takuuseen ovatko kaikki kertomani asiat oikeassa jarjestyksessä tai 100% paikkaansa pitäviä, sillä Keterin menneisyyttä oli niin paljon, että saatan hyvinkin sekoittaa joitakin asioita tms. Mutta luulen että asiat ovat kuta kuinkin oikein : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti