Kun kaikki menee pieleen...

Valmistautukaa romaaniin...
Eli pääsin tänään koulustavasta neljältä, mutta koska mulla ei ollut paljon läksyä niin päätin mennä tallille. Olin tallilla joskus vähän yli viis ja lähdin samantien ratsastamaan Keterillä. Kävelin siis talliin hain kypärän, vaihdoin kengät ja hain Keterin suitset. Hain sen suoraan laitumelta ja lähdin ratsastamaan.
Noo tästä tää todellinen juttu lähtee pikkuhiljaa kehittymään...
Ekaks Keter sai semmosessa kurvissa jonkun sellasen vaihteen että vaan pakki toimi. Eteenpäin ei menty mistään hinnasta. Onneks olin ottanu semmosen hennon lehtirisuraipan niin päästiin sen voimalla eteenpäin. Sitten käännyttiin semmoselle metsäpolulle joka johti hiekkatielle. ( Ja siis kyseisen hiekkatien päässä pitää vaan kääntyä ympäri, takaisin samaa reittiä mistä tulikin). Lähettiin siinä sitten ravailemaan ja laukkailemaan ja kaikki meni vielä tosi hyvin.
Jossain sen hiekkatien puolivälissä mua tuli vastaan aika nuori mies ja nainen. Kohteliaasti tervehdin ja jatkoin matkaa käynnissä. Tällä hiekkatiellä on kaks aika jyrkkää alamäkeä kun menee siis sinne loppupään suuntaan. Käveltiin ne käynnissä, tottakai, ja saavuttiin vihdoin hiekkatien päähän.
Sitten käännyttiin takaisin....
Tästä se sitten lähti. Keter nosti hyvin laukan ja lähdettiin kohti ensimmäistä jyrkkää ylämäkeä. Tiesin että Keter kiihdyttää aina aika kovaa ylämäessä, mutta hiljentää aina mäen päällä. VAAN eipä hiljentänyt tällä kertaa. Me laukattiin kiitolaukkaa sitä hiekkatietä ja Keter käyttää siis hackamoor-kuolaimia, joten pysäyttäminen ei ollukkaan mikään itsestään selvyys. Mä yritin ties mitä konsteja sen muutaman kilometrin aikana, että Keter olis pysähtynyt, mutta ei.... Yritin vetää ohjista, ei tulosta (mikä on tietenkin ihan oletettavaa), Sitten koitin pidättää ja päästää, pidättää ja päästää, ei seurannu minkäänlaista reaktiota. Seuraava vaihtoehto mitä mulle aina sanotaan on että ohjaaa se puuhun. Noo yritin sitä, mutta eihän tämä hevonen sitä kuunnellut. Siinä vaiheessa alko jo pientä paniikkia ilmaantumaan. Mieleen tuli kokoajan mielikuvia, missä hevosen jalka katkeaa tai missä mulla oli käsi paketissa yms. En ollu ikinä menny Keterin kanssa niin lujaa kun mä tossa vaiheessa menin. Sitten ajattelin että kohta tulee taas toinen jyrkkä ylämäki, joten oletin että Keterin kuntoki alkais pikkuhiljaa loppumaan... JA PYH sehän jatkaa vaan menoaan.
No nyt tulee yks vähän huvittavampi kohta. Se mies ja nainen mihin törmäsin sillon aijemmin sillä samalla hiekkatiellä oli nyt jo lähempänä sitä hiekkatien alkupäätä. Se nainen seisoi siinä tienreunassa ja sillä hetkellä ku mä tuun sieltä kurvin takaa kiitolaukkaa vetävän hevosen kanssa niin mitä se nainen tekee... Se polttaa tupakkaa, astuu askeleen taaksepäin ja katsoo ku viilletän ohi : D Tuli jotenkin semmonen olo että, "kiitos heeeei!" : D.
Aloin pikkuhiljaa lähestymään hiekkatien loppua / alkua, miten sen nyt ottaa : D ja siellä on semmonen ketjuportti. Ajattelin jo aikasemminkin että ohjaisin Keterin  siihen, niin ehkä se pysähtyis. Mutta sitten tajusin et se hyppäis vaans en yli. JOTEN joku 20 metriä ennen sitä ketjua sain käännettyä sen koivua päin. Keter pysähty vidoinkin kuin seinää ja mä lensin siitä kaulansivusta alas mutta JALOILLENI!. Huhhuh. Tän jälkeen menin hetkeks kyykkyyn ja aloin miettimään että mitä just tapahtu.
No ei siinä auttanu muu ku hypätä takisin selkään. Menin semmosen pienen metsäympyrän, missä koitin ravata ja laukata uudestaan, testatakseni totteliko Keter mua vielä. Siinä se totteli ihan muitta mutkitta. Ei tarvinnu paljoa käyttää ohjaa niin se jo hiljensi. Lopuksi menin vielä hyppäämään Keterin kanssa kolme pientä heinäpaaliestettä ja neki meni tosi hyvin. Sitten mentiin talliin ja annettiin ruuat.
HAH! Luulitteko että tää loppuu vielä tähän? No ei lopu. Olin menossa pesee suitsia, mut sit ajattelin kattoo kännykästä et mitä kello on. Aloin kaivamaan taskua, mutta ei siellä mitään kännykkää ollut. Pyysin yhtä aikuisista soittamaan siihen eikä tallista kuulunut mitään.
Noo sitten lähdettiinkin etsimään kännykkää... Ensin ajoin mopolla sinne esteille ja soitin mun kännykkään yhden toisen kännykällä. Ei kuulunu mitään. Seuraava paikka mihin suuntasin oli se mihin tipuin sillon Keteriltä. Ajoin mopolla siihen ja kaadoin sen maahan. Soitin mun puhelimeen ja HALLELUJAH! mä kuulin mun soittoäänen jostain sammaleen ja kanervikon seasta.
Sitten nousin mopon päälle ja aloin potkia sitä käyntiin.... Voika tää olla totta, mietin.... Mopokaan ei suostunut enään menemään päälle... Ei edes ryypyllä.... Onneks sentään muutaman yrityksen jälkeen sain sen käyntiin ja pääsin lähtemään kotiin päin.
Että semmonen päivä tänään. Nyt oon henkisesti että fyysisesti niin poikki että taitaa uni tulla tänään hyvinkin aikaisin. (Ainiin ja haluan tähän loppuun vielä lisätä että olin ilman satulaa ja gore tex- housuilla mitkä on aika liukkaa : D)