Keterin synkkä menneisyys...

(Teksti on kirjoitettu kun aloitin tämän blogin joten osa tiedoista on tavallaan vanhaa. Olemme edistyneet Ketkun kanssa huimasti. On tullut lihaksia ja itsevarmuutta sekä paljon hyviä hetkiä)

Niin eli oon tässä jo lupaillu, että kertoisin Keterin menneisyydestä. Kaikkea en tule missään tapauksessa muistamaan, sillä sille on tapahtunut tooosi paljon kaikenlaista. Eli tuun kertomaan erinlaisia otteita sen elämästä.

Alotetaan vaikka siitä että Keter syntyi Tanskassa 25.3.2000 Wiffertholmsin tilalla. Siellä se asusti muutamankin vuoden kunnes se ostettiin tänne Suomeen. Se oli suomeen tullessaan noin 5 -vuotias. Se asusteli eräällä tallilla ja sitä ratsasteltiin ja se vietti hevosen elämää.

Seuraavaksi en ihan tarkalleen muista että mitä on tapahtunut, mutta ainakin jossain vaiheessa Keter lähti Ruotsiin koulutettavaksi? ja sen jälkeen tullut takaisin Suomeen ja sitten taas Ruotsiin ja Suomeen. Eli se on ainakin matkustanut paljon ja sen huomaa. Se ei oo moksiskaan hevosbussin kyydissä ja käveleekin sinne reippaasti. Tosin sillä ei ole vielä tarpeeksi lihaksia pitämään itseään täysin vakaana jollakin vähän epätasaisemmalla tiellä, mutta se asia tulee kyllä kuntoon, kunhan vähän ratsastellaan : ).

Jossakin vaiheessa Keter meni jollekkin toiselle omistajalla ja sillä on mm. hypätty 110 cm, mitä ei todellakaan uskoisi, sillä nytkin kun hypätään Keterin kanssa jotain pientä heinäpaali estettä niin senkin ylitys on ollut välillä aika kömpelöä, mutta on niitä hienojakin hyppyjä nähty : ).

Keteriä on myös ratsastettu siinä mielessä väärin että sille käytettiin kaiken maailman härpäkkeitä, vaikka keter toimii todella hyvin ilman satulaa, kramaaneita, apuohjia, turparemmiä ynnä muuta tavaraa.
Lisäksi sen suu on pilattu, sillä se jännityy kun sille laittaa kuolaimet suuhun ja Keter alkaa myös aukomaan suuta vähän niinkun se haukottelisi tai venyttelisi sitä. Se on kans tosi herkkä suusta ja siksi itse käytänkin hackamoor -kuolaimia. Keterillä mennään kyllä tunneilla kuolaimilla ja sitä yritetään kokoajan totuttaa niihin mahdollisimman pienin liikkein. Tällä hetkellä sille käytetään kuolaimina paksuja kolmipaloja. Askel askeleelta me totutellaan ja opetellaan ettei kuolaimet tai ratsastaja oo paha asia. Ekaa kertaa ku laitoin Keterille kuolaimelliset suitset, niin sei heilutti sen päätä sillee tosi korkeella, ihan kuin näyttääkseen että älä laita niitä kuolaimia mun suuhun. Nykyään tilanne on jo aivan toinen.

Keter on myös huonojen kokemustensa takia pelännyt ratsatajaa todella paljon, minkä takia sen selässä ei saa ajatella liikaa mitä tekee, eikä stressata, sillä muuten sekin alkaa stressaamaan ( tiedän että tämä pätee myös muillakin hevosilla, mutta etenkin Keterin selässä pitää vain osata ottaa rauhallisesti ja olla turhaa hötkyilemättä). Ensimmäistä kertaa kun hyppäsin sen selkään, niin Keter alkoi kävelemään semmosta tökötökötökö kävelyä. Sen ympärillä oli sen lauma ja mä taputtelin ja juttelin sille joten pikkuhiljaa se alkoi rentoutumaan. Ei menty tietenkään minnekkään kauas vaan semmoselle laitumelle, jossa sen muu lauma alko syömään. Itse se katteli hetken ympärilleen, kunnes alko itekki syömään. Tässä vaiheessa tuli semmonen JES - fiilis. Hevonen oli täysin rento ja söi vaan ja nautti elämästään.

Viimeisenä asiana kerron vielä sen että Keter on ollu muutamalla eri ihmisellä, mutta koska joku ihminen kohteli Keteriä niin huonosti niin sen alkuperäinen ostaja osti sen takaisin. Kun keterillä oli alkanut luotto ihmisiin kadota sen omistaja oli jo vähällä lopettaa sen. Se ei halunnut että Keter joutuisi enään kokemaan huonoja oloja tai kärsimään. Omistajalla itsellään ei ymmärtääkseni ollut enään rahaa/aikaa pitää Keteriä joten vaihtoehdot alkoivat loppumaan. Onneksi eräs nainen löysi Keterin ja sai sen tälle tallille missä nykyisin käyn.

Sinne se tuli tänä syksyllä 2012 ja on nyt 13 -vuotias ja asioita uudelleen oppiva herrasmies. Opetellaan ihan perusasioita kuten kääntymistä ja pysähtymistä kuolainten kanssa, vaikka se kyllä on kilpaillut helppo A luokissakin. Eli Keter kyllä osaa valtavasti asioita, mutta me ei  haluta stressata sitä yhtään. Välillä mennään sillä joku 15-30 minuuttia kentällä kuolaimilla ja sitten sen jälkeen se pääsee joko laitumelle tai rauhalliseen ja mukavaan maastoon. Satulaa käytetään vain nopeimmissa maastoissa ja esim. tuulisella säällä, jolloin on kaikenlaista pelottavaa : D. Kun Keter tuli meille  niin nimettiin se kans uudestaan. Eli Keterin oikea nimi on siis Wiffertsholms Cadroneur ja sen entinen omistaja kutsui sitä käpsäksi. Mutta me haluttiin sille aivan uusi elämä ja nimi, joten sen nimeksi annettin Keter. Keter tarkoittaa hepreaksi kruunua ja keterillä on vasemmalla puolella kruunu kuvio sen turkissa.

Ketrin laumaan kuuluu tällähetkellä 1 1/2 vuotias "varsa" nimeltä Kotel ja suomenhevostamma Kirppu. Kesällä se sai olla Kotelin emän Katian kanssa, mutta Katia lähti koulutukseen talveksi eräälle toiselle pätevälle ratsastajalle. Tällä hetkellä Keter nauttii isoista laitumista joilla se saa olla päivät pitkät.
Ja vielä täsmennykseksi että meidän talli ei omista Keteriä vaan se on vähän niinkun ylläpidossa, mutta ainakin toistaiseksi luulen että se on jäämässä sinne vieläkin pitkäksi aikaa, tai ainakin mä toivon niin : )).

 

Keterin laidunta

Ja lisää : )

Ja tässä on Kirppu

Keter ja Kotel

Katia 

!?

PS. En todellakaan mene takuuseen ovatko kaikki kertomani asiat oikeassa jarjestyksessä tai 100% paikkaansa pitäviä, sillä Keterin menneisyyttä oli niin paljon, että saatan hyvinkin sekoittaa joitakin asioita tms. Mutta luulen että asiat ovat kuta kuinkin oikein : )

Ja taas..

Niin siis en toki tippunut taas Keteriltä : D. MUTTA,  se oli kyllä mun ihan oma vika enkä syytää Keteriä yhtään. Halusin laukata sen kanssa sellasen pienen hiekkatien ja olin tälläkertaa satulalla ja tarkotus oli nostaa todella hidas ja lyhyt laukka. Laukattiin kohti ylämäkeä ja Keter alko ihan vähän kiihdyttää ja mulle tuli heti semmonen pieni paniikki et taas se tapahtuu, joten ohjasin keterin sivuun, enkä olis ikinä uskonu että se olis menny sinne niin helposti, joten lopputulos oli se että mä jatkoin matkaa ja keter käänty ihan niinkun mä olin pyytänytkin sitä tekemään : ). Tällä kertaa tipuin ahteri edellä maahan ja kyllä siihen aika mukava mustelma taitaa ilmestyä : D. Otettiin sitten uudestaan se laukka ja sitten meni jo hyvin : )

 Netta : )

Keter on taas vauhdissa : D

 Sandy

 Kirppu : )

 Ryhmähali : )

Mulla oli tänään kamera mukana tallilla ja mun oli tarkotus tehdä video, mutta tietokone ei suostunut yhteistyöhön, joten se valmistuu sitten joskus toiste. Sen sijasta ajattelin laittaa muutaman hienon kuvan jonka sain näpsästyä : )

Kun kaikki menee pieleen...

Valmistautukaa romaaniin...
Eli pääsin tänään koulustavasta neljältä, mutta koska mulla ei ollut paljon läksyä niin päätin mennä tallille. Olin tallilla joskus vähän yli viis ja lähdin samantien ratsastamaan Keterillä. Kävelin siis talliin hain kypärän, vaihdoin kengät ja hain Keterin suitset. Hain sen suoraan laitumelta ja lähdin ratsastamaan.
Noo tästä tää todellinen juttu lähtee pikkuhiljaa kehittymään...
Ekaks Keter sai semmosessa kurvissa jonkun sellasen vaihteen että vaan pakki toimi. Eteenpäin ei menty mistään hinnasta. Onneks olin ottanu semmosen hennon lehtirisuraipan niin päästiin sen voimalla eteenpäin. Sitten käännyttiin semmoselle metsäpolulle joka johti hiekkatielle. ( Ja siis kyseisen hiekkatien päässä pitää vaan kääntyä ympäri, takaisin samaa reittiä mistä tulikin). Lähettiin siinä sitten ravailemaan ja laukkailemaan ja kaikki meni vielä tosi hyvin.
Jossain sen hiekkatien puolivälissä mua tuli vastaan aika nuori mies ja nainen. Kohteliaasti tervehdin ja jatkoin matkaa käynnissä. Tällä hiekkatiellä on kaks aika jyrkkää alamäkeä kun menee siis sinne loppupään suuntaan. Käveltiin ne käynnissä, tottakai, ja saavuttiin vihdoin hiekkatien päähän.
Sitten käännyttiin takaisin....
Tästä se sitten lähti. Keter nosti hyvin laukan ja lähdettiin kohti ensimmäistä jyrkkää ylämäkeä. Tiesin että Keter kiihdyttää aina aika kovaa ylämäessä, mutta hiljentää aina mäen päällä. VAAN eipä hiljentänyt tällä kertaa. Me laukattiin kiitolaukkaa sitä hiekkatietä ja Keter käyttää siis hackamoor-kuolaimia, joten pysäyttäminen ei ollukkaan mikään itsestään selvyys. Mä yritin ties mitä konsteja sen muutaman kilometrin aikana, että Keter olis pysähtynyt, mutta ei.... Yritin vetää ohjista, ei tulosta (mikä on tietenkin ihan oletettavaa), Sitten koitin pidättää ja päästää, pidättää ja päästää, ei seurannu minkäänlaista reaktiota. Seuraava vaihtoehto mitä mulle aina sanotaan on että ohjaaa se puuhun. Noo yritin sitä, mutta eihän tämä hevonen sitä kuunnellut. Siinä vaiheessa alko jo pientä paniikkia ilmaantumaan. Mieleen tuli kokoajan mielikuvia, missä hevosen jalka katkeaa tai missä mulla oli käsi paketissa yms. En ollu ikinä menny Keterin kanssa niin lujaa kun mä tossa vaiheessa menin. Sitten ajattelin että kohta tulee taas toinen jyrkkä ylämäki, joten oletin että Keterin kuntoki alkais pikkuhiljaa loppumaan... JA PYH sehän jatkaa vaan menoaan.
No nyt tulee yks vähän huvittavampi kohta. Se mies ja nainen mihin törmäsin sillon aijemmin sillä samalla hiekkatiellä oli nyt jo lähempänä sitä hiekkatien alkupäätä. Se nainen seisoi siinä tienreunassa ja sillä hetkellä ku mä tuun sieltä kurvin takaa kiitolaukkaa vetävän hevosen kanssa niin mitä se nainen tekee... Se polttaa tupakkaa, astuu askeleen taaksepäin ja katsoo ku viilletän ohi : D Tuli jotenkin semmonen olo että, "kiitos heeeei!" : D.
Aloin pikkuhiljaa lähestymään hiekkatien loppua / alkua, miten sen nyt ottaa : D ja siellä on semmonen ketjuportti. Ajattelin jo aikasemminkin että ohjaisin Keterin  siihen, niin ehkä se pysähtyis. Mutta sitten tajusin et se hyppäis vaans en yli. JOTEN joku 20 metriä ennen sitä ketjua sain käännettyä sen koivua päin. Keter pysähty vidoinkin kuin seinää ja mä lensin siitä kaulansivusta alas mutta JALOILLENI!. Huhhuh. Tän jälkeen menin hetkeks kyykkyyn ja aloin miettimään että mitä just tapahtu.
No ei siinä auttanu muu ku hypätä takisin selkään. Menin semmosen pienen metsäympyrän, missä koitin ravata ja laukata uudestaan, testatakseni totteliko Keter mua vielä. Siinä se totteli ihan muitta mutkitta. Ei tarvinnu paljoa käyttää ohjaa niin se jo hiljensi. Lopuksi menin vielä hyppäämään Keterin kanssa kolme pientä heinäpaaliestettä ja neki meni tosi hyvin. Sitten mentiin talliin ja annettiin ruuat.
HAH! Luulitteko että tää loppuu vielä tähän? No ei lopu. Olin menossa pesee suitsia, mut sit ajattelin kattoo kännykästä et mitä kello on. Aloin kaivamaan taskua, mutta ei siellä mitään kännykkää ollut. Pyysin yhtä aikuisista soittamaan siihen eikä tallista kuulunut mitään.
Noo sitten lähdettiinkin etsimään kännykkää... Ensin ajoin mopolla sinne esteille ja soitin mun kännykkään yhden toisen kännykällä. Ei kuulunu mitään. Seuraava paikka mihin suuntasin oli se mihin tipuin sillon Keteriltä. Ajoin mopolla siihen ja kaadoin sen maahan. Soitin mun puhelimeen ja HALLELUJAH! mä kuulin mun soittoäänen jostain sammaleen ja kanervikon seasta.
Sitten nousin mopon päälle ja aloin potkia sitä käyntiin.... Voika tää olla totta, mietin.... Mopokaan ei suostunut enään menemään päälle... Ei edes ryypyllä.... Onneks sentään muutaman yrityksen jälkeen sain sen käyntiin ja pääsin lähtemään kotiin päin.
Että semmonen päivä tänään. Nyt oon henkisesti että fyysisesti niin poikki että taitaa uni tulla tänään hyvinkin aikaisin. (Ainiin ja haluan tähän loppuun vielä lisätä että olin ilman satulaa ja gore tex- housuilla mitkä on aika liukkaa : D)

Sataa, sataa ropisee...

Taas vaihteeks tänään on satanu kaatamalla, ku eihän sitä vettä olekkaan tän syksyn aikana tullu tarpeeks... No sateesta huolimatta menin tallille ratsastelemaan. Mua odottikin jo toinen ratsastaja pihalla hoitaen omaa ratsuaan : D Lähdin samantien hakemaan Keteriä laitumelta. Onneks sillä oli ollu loimi päällä, niin siinä ei ollut kamalasti harjattavaa. Sitten vaan suitset päälle ja menoksi!

Kävin näyttää tälle toiselle ratsastajalle vähän lähi polkuja, koska se on aika uus, että jos se joskus lähtee yksin maastoon eikä halua lähteä minnekkään sen kauemmaksi, niin se voi mennä jossain tossa lähellä : ) Maastossa oltiin taas se maaginen reilu tunti : D Okei ehkä se oli tällä kertaa jopa vähän alle? Vaikee sanoo ku aika tuntuu menevän aina niin nopeesti.

Kun palattiin tallille niin Keter sai ruuan ja loimen päälle ja sitten laitumelle : ) Eipä mulle tänään tapahtunu mitään muuta ihmeellistä. Nyt vaan lukemaan englannin sanoja ja syömään.

Meren rannalla

Mä sorruin taas.... Mun piti mennä vasta huomenna tallille, mutta kun multa kysyttiin, että ootko tänään tulossa tallille, niin eihän siihen voi vastata kieltävästi. Tuloksena se että koulusta neljältä päästyäni huristelin mopolla 20 kilometriä kotiin, söin ruuan nopesti ja lähdin tallille.
 Keter olikin jo boksissa odottelemassa, sillä yksi toinen ratsastaja oli mennyt sillä hieman kentällä. Laitoin vain suitset päälle ja lähdin toisen tallikaverin kanssa maastoon.
Ratsastus kohteeksi valittiin högsand eli semmone tosi pitkä ja hieno ranta. Ilma oli tosi tyyni niin se oli myös täydellinen päivä katsoa mitä Keter tuumii rannasta ja merestä. Laskeuduttiin semmosta hiekkarinnettä alas meren luo ja aina kun aallot löi rantaan niin Keter säpsähti : D Sillä meni muutama minuutti tottua siihen, että vesi liikkui ja piti ääntä. Mutta Keter on siitä mahtava hevonen, että jos se pelkää jotain asiaa niin se menee silti tutustumaan siihen, eikä lähde paniikkilaukkaa toiseen suuntaan. Kun sen toinen hevoskaveri uskaltautu veteen, meni sekin tyytyväisenä ja hieman ihmetellen perässä : ) Lopputulos oli se,  että käveltiin siinä vedessä aika pitkäkin matka vaikka heppakaveri käveli melkein rannalla. Oon niin ylpeä Keteristä : )
Hetki me siinä vedessä käveltiin kunnes noustiin hiekkarinnettä takaisin ylös. Sen jälkeen ratsasteltiin hieman metsässä ja palattiin kotiin. Ratsastus kesti taas sen reilun tunnin.

Tässä muutama vanha kuva högsandista. Tästä nyt näkee edes vähän, että millaisessa paikassa käytiin : )

Viikonloppu.

Viikonloppuna tuli tehtyä vähän yhtä sun toista.
Perjantaina heti kun pääsin koulusta suuntasin kohti tallia, koska Keterillä oli tunti nummi-pusulassa. Itse en sillä siis mennyt vaan tallin omistaja : ) Siellä meni tosi hyvin ja yritetään nyt vaan opetella perusasioita kuten pysähdystä ja rentoutumista yms.
  Lauantaina Keterin omistaja tuli katsomaan Keteriä ja kertomaan sen kauheasta menneisyydestä. Nyt ainakin tiedän hoitohevoseni menneisyyden, mikä myös helpottaa ymmärtämään hevosta. Kävin Keterin kanssa myös maastossa jossa mentiin ihan rennosti. Ravailtiin muutaman kerran, mutta muuten käyntiä. (ja siis menin ilman satulaa).
Tänään mentiin kans maastoon ilman satulaa ja se kesti noin 1 1/2 tuntia. Pientä laukkaamista ja ravi pätkiä. Löydettiin kans yks pelottavin asia maan päällä... Nimittäin Lehmät. Huhhuh... Nehän pitää ääntä, kävelee ja tuijottaa.Sitten kun oltiin päästy niiden ohi niin takaa tuli traktori... Noo mutta siitäkin selvittiin hengissä ja loppumatka olikin jo rennompaa : )

Seuraavaksi pääsen tallille tiistaina ja sillon kirjottelen taas tänne, että mitä tuli tehtyä : )

Kone sano itsensä irti.

Kuten otsikosta voi päätellä, niin koneeni meni rikki ja siellä oli kaikki kuvat, videot yms. Nyt joudun ainakin hetken käyttämään mun vanhaa läppäriä mikä lagaa oikeesti 100-0.
Mutta niin, menin Keterillä tänään metsässä vähän yli tunnin käyntimaaston. Kaikki meni tosi hyvin, vaikkakin välillä se näki jotain todella pelottavaa jonkun kiven takana....  Päätin että seuraava asia mitä opetan sille on se että vesilammikot ei aijo syödä sitä. Tälläsellä säällä on tosi rasittavaa että se ei uskalla kulkea vesilätäköistä : D Käytiin me kerran jossain pusikossaki, koska vesilätäkköä ei voinu kiertää mistään muualta. Hauskintahan tässä kaikessa on se, että kun se on laitumella niin siellä se voi kyllä seistä semmosessa 20x15 metrin lammikossa... Ota tuosta hevosesta nyt sitten jotain selkoa : D
Kuvia en valitettavasti tähän postaukseen saa, mutta toivotaan että ensikerralla sitten : ).